Asumisen energiankulutuksen osuus Suomen energian loppukäytöstä on suuri, noin 20 prosenttia. Tähän kuuluvat tilojen ja veden lämmityksen sekä kiinteistösähkön ja kotitalouslaitteiden kuluttama energia. Valtaosa energiasta kuluu lämmitykseen: vuoden 2018 tilastoissa tilojen lämmitysenergian osuus kokonaisenergiankulutuksesta oli kaksi kolmasosaa ja lämpimän käyttöveden lämmityksen noin 15 prosenttia. Suomalaisten saunominen näkyy tilastoissa selvästi, sillä saunojen lämmityksen osuus kulutuksesta oli 5 prosenttia. Jäljelle jäävä 13 prosenttia asumisen energiasta liittyi kotitalouslaitteiden, eli ruoan valmistuksen, valaistuksen ja muiden sähkölaitteiden, energiankulutukseen.
Asumisen suuri energiankulutus näkyy myös suomalaisten hiilijalanjäljessä. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä noin kolmannes aiheutuu asumisesta ja tästä osuudesta valtaosa, lähes kolme neljäsosaa, liittyy energiankulutukseen. Tämä voi tuntua yllättävältä, sillä energian kulutus on arjessa näkymätöntä, toisin kuin vaikkapa ostokset ja jätteet. Asumisen jälkeen melko saman suuruisilla osuuksilla vaikuttavat liikenne ja matkailu, ruoka sekä muu kulutus.
Suomen Ympäristökeskuksen kokoaman raportin mukaan energiankulutukseen liittyvillä toimilla asumisen hiilijalanjälkeä voitaisiin pienentää yli 40 prosenttia. Merkittävä potentiaali liittyy esimerkiksi olemassa olevien taloteknisten järjestelmien ja rakenteiden uusimiseen ja lämmitystapamuutoksiin. Energiankäytön tehostaminen ei toisaalta välttämättä edellytä edes isompia rahallisia investointeja. Säästöä saadaan useimmiten aikaan jo pelkällä asetusarvojen ja aikaohjelmien optimoinnilla sekä arjen järkevillä toimilla, kuten lämpimän veden kulutuksen minimointi, kylpyhuoneen lattialämmityksen kohtuukäyttö, saunomiskertojen vähentäminen ja huonelämpötilojen alentaminen.