Hyvä ja terveellinen sisäilman laatu edellyttää toimivaa ilmanvaihtoa. Hyvä sisäilma on vedotonta, riittävää, melutonta, hajutonta ja puhdasta eli siis käytännössä huomaamatonta. Toimivaan ilmanvaihtoon meidän ei arjessa tule kiinnitettyä juurikaan huomiota, mutta sen ongelmiin kylläkin.
Nykyinen sisäilmastoa ja ilmanvaihtoa koskeva lainsäädäntö sekä erinäiset viralliset määräykset ja ohjeet asettavat raamit ilmanvaihdon suunnittelulle ja järjestelmien mitoituksille. Asumisen aikana huonon sisäilman tunnistaminen omassa kodissa voi kuitenkin olla vaikeaa jopa tilanteissa, joissa taustalla on kosteus- tai homevaurio. Tämä johtuu siitä, että ilmanvaihdon ongelmat kehittyvät yleensä hitaasti, jolloin ihminen ja hänen aistinsa tottuvat huonoon sisäilmaan kuten hajuihin ja tunkkaisuuteen.
Sisäilmaongelmien taustalla on usein riittämätön tuloilman tai korvausilman saanti, mihin tyypillisiä syitä ovat väärät ilmanvaihdon käyttöajat ja -tehot sekä puutteelliset tai tukossa olevat siirto- ja korvausilmareitit. Lähtökohtana riittävälle ilmanvaihdolle on, että ilma vaihtuu asunnoissa vähintään kerran kahdessa tunnissa. Riittämätön ilmanvaihto on erityisesti painovoimaisen ilmanvaihdon ongelma, mutta sitä voi esiintyä myös koneellisen ilmanvaihdon rakennuksissa.
Huoneistoissa, joissa ei ole koneellista tuloilmaa, tulee korvausilman saantiin suoraan ulkoa kiinnittää erityistä huomiota.
Sisäilman laadun ja ilmanvaihdon riittävyyden luotettava arviointi vaatii aistinvaraisen arvion rinnalleen aina myös mittauksia. Seuraavaan alasvetovalikkoluetteloon on koottu sekä aistinvaraisesti havaittavissa olevia tyypillisiä merkkejä ilmanvaihdon puutteista että helposti suoritettavissa olevia tarkastusmittauksia.
Myös liian voimakas ilmanvaihto aiheuttaa ongelmia kuten vetoisuutta ja energiankulutuksen kasvua. Tähän syynä voi olla esimerkiksi, että poistoilma on jatkuvasti tehostuksella. Kun ilmanpoisto on suurempi kuin sisään puhallus, on rakennus alipaineinen, mikä voidaan kuulla suhinana ovea tai ikkunaa avattaessa.